Rambling Ramblers' Ramble
kaks hajamielistä rämäpäätä harhailee sielä, tuola ja jossaki
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Brittipaskaa,tatskaa ja shoppingia.
Osteltiin siis Siem Reapista bussiliput Bangkokiin. Bussi oli tapansa mukaan aikataulusta jonninverran (n1h) myöhässä mutta mehän Annin kanssa töksötettiin odottelemassa jo hyvissä ajoin guest housemme raflassa. Syötiin aamupala ahmimalla ku luultiin että kyyti tulee iha just hakemaan meitä guest housemme pihalta (meille kerrottiin tuktukista joka hakee meidät itse minivanin luokse), mutta siinä sitten ruuan jälkeen vielä lähemmäs puoli tuntia ootelleena alettiin jo ihmetteleen. Raflan ihmisetkään eivät tuntuneet olevan moksiskaan meidän odotusajasta. Lopulta joku ukkeli sano että kyyti on guest housen ulkoportin luona ja siellähän se oli; iki-ihana vanha valkoinen minivani!

Porukka kyydissä oli melko nuorta, mieleen jäi lähinnä 3 bimbobrittimuijaa jotka oli edellisiltana olleet juhlimassa Siem Reapin yössä vähänkin liian lujaa. Tyttöset asettelivat nätit takamuksensa takapenkkiin, mikä oli sinänsä huono ajatus rapulatilassa, koska kambotzalaiset tiet tunnetustikkaan eivät ole mitään sulotasaisia. Tytöt oli vielä bilevaatteet päällä joten mikäs siinä ku alkaa vaihtamaan paitaa, poistamaan meikkejä ja harjaamaan+sen jälkeen lakkaa suihkuttamaan hiuksiin pysäköidyssä ja kuumassa pikku kotterossa. Tämä kaikki vielä tapahtui kauhean kikatuksen ja illan tapahtumien selostuksen säestäessä toimintaa. Minun ja Annin sympatiat ei ollu kovin kohillaan tyttöjen pahanolonvalitukseen, kun kuski käski meidät kaksi istumaan tosi hyvään penkkiin auton edessä jossa oli jalkatilaakin aivan mahtavasti, niin lähinnä kuunneltiin supatuksia takapenkiltä vahingoniloisina.

Myöhemmin samaan kyytiin nousi kaks (ilmeisemmin brittimuijaa), jotka istuivat etupenkkiin kuskin viereen. Tyväret vaikuttivat ihan järkeviltä juttujen salakuuntelun perusteella mutta sekin yhteisymmärrys loppu siihen ku muijat pokkana vetää tupakit askista "NO SMOKING"- kyltin edessä ja alkaa tupruttelemaan MINIvanissa. Ikkunaa tytöt aukaisivat sen 3cm ja luonnollisesti kaikki savut tuppautuivat auton peräosaan jossa ihmiset kakoivat tukehtumisen partaalla. Kuski mulkkasi tyttöjä vihaisena muttei uskaltanut puuttua asiaan englanninkielen puutteen vuoksi. Apukuski huusi että kaikki ikkunat auki ja niin ajeltiin kuoppaista hiekkatietä pitkin kaikki auton ikkunat auki, eikä pölissy YHTÄÄN. Kymmenen minuuttia kuluu ja sama toistuu uudestaan. Ikunoiden jatkuvan aukomisen johdosta auton ilmastointi menee rikki. Ihmiset istuvat hiestä märkinä tupakansavun ja tiepölyn sankassa ilmassa. Kaikkia vituttaa. Myös brittityttöjä, jotka ottavat vitutustupakat ja pistävät rösseliksi...

Loppujen lopuksi apukuski sai sanottua tytöille että tupakointi autossa ei millään onnistu kun ilmastointi alkaa kusemaan. Tämän ohjeen saatuaan tytöt polttavat tupakkinsa noin 40 minuutin välein. Tämä on yks niistä syistä miksi ainaki minä vihaan brittimunapäitä. Ne on vaan niin saatanan tyhymiä. (Alko oikeesti tätä muistellessa iha ottaan pattiin.) Tuli eka pitkä pysähdys ja mentiin syömään. Ikävä kyllä paikka taisi olla ainut matkanvarrella oleva, koska ihmismäärästä päätellen raflassa oli kaikki päivän Siem Reapista lähteneet turistit. Ruuat tilattiin ja niitä odoteltiin tunti. Oltiin viimisten joukossa tosin Anni sai ruokansa ennen mua ja ehti syödä sen. Minä olin asiakkaista kaikista viimeisin ja sain sen saatanan ruuan take awayna autoon. Mikäs siinä, alashan tuo meni vaikka auto pomppi ku mikäki.

Vihdoin saavuttiin rajalle Poipetiin. Passintarkastusrutiinit meni yllättävän sutjakasti ohi eikä Thaimaan puolella tarvinnu edes kauon odottaa minivania Bangkokiin. Ja voi, kyllä pojat huomas sen että ollaan Thaimaassa. Tiet oli jotain niin ihanan tasaisia peiteltynä rakkaalla asfaltilla. Liikennevaloissa kuskit pysähtyivät ja lähtivät liikkeelle vasta vihreillä. Ihanat Seven Elevenin piippaavat ovet. Ilmastointi pelas. Kaikki oli hyvin. Ja törmättiin lähietäisyydellä Annin kanssa ladyboihin. Huomas todellaki tulleensa Thaimaaseen... Jouduin lähes etupenkistä vaihtamaan paikkani lähes takapenkkiin erään tytön pahoinvoinnin takia. Istahdin nätin tyttösen viereen mutta hetkonen.. Anni heitti heti kommentin suomeksi että ompa tuolla sun vieressä istuvalla tytöllä jännä ääni. Itekki järkytyin hieman ja aloin silmäkulmasta tutkailemaan tilannetta; miehen kädet, miehen varpaat, ei tissejä, leveämmät hartiat ku naisella. Jep, mieshän se oli. Tai poika. Ei niistä ota selvää. Mikäs siinä, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan vai miten se oli.

Bangkokiin päästiin onneksi aikataulusta edellä, vielä valosan aikaan. Käskettiin kuskin nakata meidät Khaosanin laitamille ja lapsittiin siitä sitten meidän Bangkokin vakipunkkaamispaikkaan My Houseen. Käytiin suihkussa ja lähettiin syömään ja vilkuilemaan vähän kaikkia ostokelpoista tavaraa. Palattiin kämpille ja Anni simahti jo siinä kaheksan aikaan illalla, edes Changilla en saanu sitä houkuteltua ylös sängystä. Itse olin odottanut Changia jo niin kauon että lähdin lähelle guest housea meidän vakiraflaan yhdelle. Heti ekaksi tuttu tarjoilija kysy että mihin olin jättäny mun vaalean kaverin. Jes, meidät muistetaan täällä! Tilasin norsukalijan ja istuin lukemaan Tarua sormusten herrasta. Puoli tuoppia juotuani tajusin että rivit alkaa pomppimaan silmissä. Ei vittu, alko muka jo päihtymään! Tais sattua meikän kohalle se 12% Chang pullo. No, yks puteli kuiteski riitti ja hilpeänä kävin siinä kotimatkalla kysymässä tatskahintaa lähistöllä olevasta tatskaputiikista. Suht kova hinta oli mutta ei kehannu tinkiä ku tatskasta on kyse. Tosin ehkä tinkaaminen niissäkin asioissa on suotavaa Thaimaassa..? Lupasin mennä seuraavana päivänä leimattavaksi.

Seuraavana päivänä herättiin suht ajoissa ja aamupalan jälkeen lähettiin shoppailemaan. Käytiin kattoo Bangkokin suurmarketti jossain päin keskustaa, jonne ajeltiin bussilla. Sen jälkeen käytiin ostoskeskus MBK:ssa josta ei meinattu osata ulos ku se oli niin järkyttävän kokonen. Huh. Tatskan kävin ottamassa ja hyvää jälkeä tuli. Itse tatskaajahemmo ei osannu puhua englantia mutta sillä oli homokaveri siinä joka selitti kovastikkin enkuksi meille kaikkea. Täppäämisessä meni noin tunti ja sen jälkeen lähettiin evästään ja osteleen vielä tavaraa.



Reissu meni aivan liian nopeasti. Suomessa oli kiva olla noin viikko ja sitten tuli kamala kaipuu takasi Aasiaan, eritoten Kambotzaan. Aasiaan mennessä en kokenut erityistä kulttuurishokkia mutta heti takasi Suomeen tullessa alko ihan masentaan. Kaikki on harmaata paskaa ja ihmiset on paskoja ja ei oo mitään värikästä. Kaikki on kallista. Mutta onneksi nyt alkaa kohta lumet sulamaan ja kesä tulemaan ja kesällä me Annin kanssa lähetään taas reissunpäälle ;-) Siitä Anni kertokoon enempi.

Emmi kuittaa Aasia ikävän merkeissä. Kiitti Anni reissusta, nettituttavuudetki voi näkkyy olla huipputyyppejä! ^-^
posted by shady ladies @ 9.11  
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home
 
Blogiarkisto

syyskuuta 2008 lokakuuta 2008 marraskuuta 2008 joulukuuta 2008 tammikuuta 2009 maaliskuuta 2009

 
About Us

Name: shady ladies
Home: Kaukomailla, Poissa
About Me: unohtelevaisia, hajamielisiä ja hölmöjä outolintuja
See my complete profile
 
Rambler: Emmi

Rambler: Emmi
Age: 20
From: Oulu, Finland
Email: weramble@gmail.com
About me:
Oon vähän hölömö ja huonomuistinen heppatyttö. Suuntavaistoa en omaa ollenkaan, juuri ja juuri oon Oulunkin oppinu tuntemaan reilun 3 vuoden aikana. Elokuvia katson paljon ja sen takia oon varmaan näin kalpia kokoajan. Kaverit sanoo että olen baariin menevä, kyllä mää oikeestaan itekki niin aattelen. Tykkään ottaa lunkisti ja nukkua paljon. Mulla on läski hamsteri joka on tullut omistajaansa, se tykkää kans ottaa lunkisti ja nukkua syömisen ohella. Reppureissailu vei sydämmeni.
 
Rambler: Anni

Rambler: Anni
Age: 19
From: Kokemäki, Finland
Email: weramble@gmail.com
About me:
Tottelen omaksi harmikseni myös nimeä Antti ja sen variaatiota. Älä yritä tavoittaa mua puhelimitse, sillä lupaan pysyä tavoittamattomissa mm. hukkaamalla kyseisen kiusankappaleen jonnekin katvealueelle. Oon laiska ja saamaton aina siihen asti kunnes on viiminen mahdollisuus toimia, ja sillon saatan olla yllättävänkin tehokas! Joskus (lausutaan [aina]) oon hajamielinen, unohtelevainen enkä suinkaan kauheen täsmällinen.
   
Photos

BANGKOK


CHIANG MAI


TREKKI


PAI


SLOW BOAT ja LUANG PRABANG


VANG VIENG


DON DET

SEN MONOROM


KILLING FIELDS ja S-21


PHNOM PENH


KEPPI


KAMPOT


SIHANOUKVILLE


SIEM RIEP


KAIKKI ALBUMIT


 
Where at

Current location: Kokemaki/Oulu, FINLAND
Next destination: Brazil?




laskuri