| torstai 30. lokakuuta 2008 |
| Dokka dukohda. |
MIKSI nuha tulee AINA kun on mukavaa ja on reissussa?!?? Mina jo luulin etta saisin olla vahan aikaa rauhassa sairauksilta sen mahataudin jalkeen mutta ei! Rakaa vaan puskee nenasta ja paineet kasvaa paassa. Keuhkot yskii ittesa pihalle ja ihmiset luulee etta mulla on joku vakavampiki sairaus ku naytan ihan kuolleelta. Ei tassa muu auta ku alistua kohtaloon ja kantaa vessapaperirullaa laukussa (paskapaperi taalla on verrattavissa taysin kreppipaperiin), pyoritella valilla kaden ymparille iso tukko paperia ja toraytella menemaan. Aamulla herasin siihen etta olin kuolannu tyynyn litimaraksi ja huulet oli liimautunu yhteen jonkinlaisen kuolasta muodostuneen liiman avulla.
Tamankin lyhyen tekstin aikana niistin ainaki 10 kertaa. Nappis on iha rakanen, onnea seuraaville koneelle tulijoille...
Olkaa terveita!
Emmi "Rakapallo" Siikaluoma |
posted by shady ladies @ 23.40  |
|
|
|
| tiistai 28. lokakuuta 2008 |
| Lao "slow" PDR. |
Nyt huojentuneena Laosissa 3 paivan rankan matkustamisen jalkeen. Eika vaan rankkaa, vaan ihan perhanan hidasta, meluisaa ja epamukavaa. Hidasta ensinnakin siksi, etta matkattiin SLOW boatilla Mekong joen vartta Luang Prabangiin. Tama botski on totta tosiaan ansainnut nimensa, silla tuo kapine ajelehti virran mukana n. 20 km/h. Penkit uljaassa aluksessamme olivat arkkitehtuuriltaan kovin yksinkertaiset: kuvittele piirtavasi kolme viivaa tuolin muotoon ja nain ymmarrat jujun. Selkanoja tikkusuora, materiaali puu, istuimen leveys ehka 30 senttia. Ei ollu meinaansa kovinkaan rentouttava kaheksantuntinen. Ja taa sama viela kahtena paivana! Kauniit maisemat kylla helpottivat ahdistavaa olotilaa, vaikka nahtiin virran mukana jos jonkinmoista, kuten mm. kokonainen, sinertava, turvonnut ja selallaan seilaava sika (?!?!?).
Noh, ensinnakin ennen kuin edes saavuimme botskille matkustimme mukavasti sillit purkissa -tyyliin taydessa minibussissa. Ajo-olosuhteet olivat oikein epasopivat; vetta satoi ku esterin perseesta, salamat loi valoa muuten pilkkopimealle taivaalle ja tie oli mutkikas ku vappuserpentiini. Kaiken lisaksi saatiin ihan reippaanpuoleinen reikapaa kuski, joka kaahasi ku mielipuoli 80km/h tiukkiin kurveihin. Ajoittain tuntui silta etta bussi meni kahella renkaalla. Koska bussissamme oli mahdotonta nukkua, (poikkeuksena tahan on Anni, joka tasaiseen tahtiin sitkeasti loi paata ikkunaan ja veti hirsia), mieltamme lammitti kuitenkin ajatus lampimasta ja kuivasta hostellihoneesta, joka meille oli luvattu ostaessamme lippua. Yobussin saavuttua kahdeksan tunnin mutkaisen ja kuoppaisen ajon jalkeen majoituksellemme, saimme suureksi iloksemme kuulla, etta huoneet tulvivat rankkasateen takia, joten eraanlainen terassi koitui leposijaksemme. Nopeimmat (me!) saivat varattua huovat kylman ja kostean kaakelilattian paalle pehmikkeeksi. Korvikkeeksi meille luvattiin 50 bahtia (1 euro) taman harmittavan tapahtuman johdosta. Emme koskaan saaneet sita. Kukonlaulun aikaan herasimme muutaman tunnin koiranunien jalkeen naamat ku pommituksen jaljilta. "Runsaan" aamupalan jalkeen paastiin lopulta joen toiselle puolelle Laosiin, josta sitten paadyimme tuohon jo kertaalleen mainitsemaamme hitaaseen aluksenomaiseen kapistukseen.
Matka oli hermojaraastava, mutta onneksi meidat muistetaan noina sankareina, jotka sikeasti vetivat unta palloon jumalattomassa moottorin jyrinassa.
Luang Prabang oli kaunis ja hiljainen, mutta turistimassojen valloittama kaupunki. Hinnat olivat jopa verrattavissa Bangkokin hintoihin, mutta mm. aamupala Mekongjoen varrella oli kylla rahan arvoinen. Kartoitettiin paikka pyorilla, jotka osoittautuivat varsinaisiksi lihastentappokoneiksi. Kohokohdiksi nousivat jokailtainen night bazar ja kaupungin keskella mollottava temppelivuori, jonka huipulta oli mahdollista nahda koko kaupunki. (Jos vaan jaksoi kavuta ne loputtomat portaat, mika meille se ei tehny ees tiukkaa trekin jalkeen..)
Tavattiin matkalla suomalainen pariskunta, Emmi ja Ari, joiden kanssa ollaan pidetty hauskaa aina kun ollaan kohdattu. Kaikkein oudointa tassa oli se, etta nama maanmiehet tunnistivat heti meian naamataulut esittelematta, koska olivat aikaisemmin urkkineet meian plokia?! Haha, piani maailma.
Nyt vietetaan aikaan Vang Viengissa Frendeja seuraillen, silla lahes jokaisessa kuppilassa pyorii nuo ystavykset hela tiden suurelta skriinilta. Koska aikataulu on tiukka, jatkamme matkaa mahdollisimman pian Vientianeen..
Palaillaan ja plokkaillaan,
Anni ja Emmi
|
| posted by shady ladies @ 5.18 |
|
|
|
| tiistai 21. lokakuuta 2008 |
| Nollakulmia ja hikilammikoita. |
Meilla on jaany vahan tuo trekkaus kertomatta joten tassa nyt vahan slaisseja. Mentiin paikallisen taksin nakoisella autolla (=lava-auto, jonka lavalle on rakennettu kyhaelma jossa olis tarkotus istua ku sillit suolapurkissa). Ei siella tietenkaan tunnettu kasitetta turvavyot tai isommat turvakaiteet auton lavalla. Auto paristeli moottoritiella paalle sataakahtakymppia ja ihmiset takapoksissa piteli henkensa hadassa kiinni parista kaiteesta jotka sinne oli suotu. Onneksi Annin kanssa paastiin istumaan ilmastoituun autoon sisapuolelle ja katseltiin takaikkunasta nauraen kun trekkitoverit pomppasi aina metrin ilmaan moykyn sattuessa tielle. Noo, pilkka osu omaan nilkkaan ja ketkas muutkaan siella takana torotti takaisin tullessa kun mina ja Anni.
Ensimmainen pysakki oli elefanttipaikka. Siella kavuttiin isojen elukoiden selkaan ja kaytiin olemassa viidakossa noin tunti. Pakko sanoa etta silloin oli todella turisti olo, 5 norsua tallustaa tylsistyneena ainaista polkua jonka ne joka paiva kulkee selassaan innokkaita turisteja joiden kameravalot vaan valkkyy. Puolivalissa Anni teki sitten vahan extriimimpaa ja meni norsun niskan paalle istumaan ja ohjailemaan fanttia.
"Se oli meinansa aikamoista reisi- ja pakaratreenia kun se ronsu tapsutteli eteenpain keinuen ylos ja alas ja sivulle sun toiselle. Koita siina sitte pysya selassa kun norsun ohjaajaki vaa naureskelee mun yritykselle selvita retkesta hengissa. Siina vaiheessa iski paniikki kun eteen tuli jyrkka rinne alas joelle. Kunnon nyrkkiote vaan 'satulasta' ja vankka usko elamaan... "
Norsuparkilta jatkettiin ylos vuorelle auton vetaessa kovilla tehoilla. Maet mentiin ykkosella tai korkeintaan kakkosella ylos, tahto hyytya (siina teille vahan osviittaa niiden pikku harjujen jyrkkyydesta). Lopulta auto pysahtyi keskelle ei mitaan, kamat nakattiin ulos ja auto lahti pois. Rivakasti kenkien vaihto,reput selkaan ja kavelemaan. Pysahdyttiin melkein samontein syomaan ja tassa vaiheessa elettiin viela siina suuressa valheessa etta koko muukin trekki olis muka yhta rento.. Ruuan jalkeen olikin iso paha edessa, ja me valaistuttiin uuteen uskoon kun kapuaminen nollakulmaisia vuorenrinteita alkoi.. Aivan liian yli-innokas kanadalainen trekkikaverimme veti karkipaata uskomatonta vauhtia eteenpain, kun suomalaiset sisulla kiroilee tietansa hantapaassa "kirmaten" (aina kun muitten silma valtti niin ryomien) eteenpain. Siina sita sitte henki hieverissa saatiin perhana nahtya viidakkopolkua tarpeeksemme kunnei sita sillon ku silmia jakso pitaa auki niin muualle oikeen pystyny kattelemaan.
Sita luulis, etta ku on kavunnu sen VUOREN paalle, etta on ihanan autuasta vaan liueta se alas, mutta asian laita EI OLE NAIN. Se alastulo on ainakin vahintaan yhta rankkaa kuin ylosmeneminen. Voi etta sita pakaroitten ja pohkeitten kuorolaulua kun halleluja kajahteli ilmoille. Harkittiin jopa maen alas pyorimista mutta se tuntui kuitenkin liian riskaapelilta joten jatkoimme kroppamme raakkaysta. Anni kuitenkin kaytti liukutaktiikkaa aika ajoin, niilla saakelin laskettelumonoillaan, jotka osoittautuivat hiukan liian liukkaiksi marille vuorenrinteille. Emmi kuuli puskan heilahduksen, "ai saatana"n ja tiesi heti mita oli tapahtunut: lisaa mutaisia naarmuja ja taisteluarpia Annin (nykyaan jopa) tarzaninomaiseen kroppaan.
Nakymat (jos niita nyt ehittiin kattelemaan, silla oppaamme, Surin alias Rambo, oli aika vikkela kintuistaan ja epailimme ajoittan jopa, etta onko tuo kone ollenkaan ihminen. Se jatka ei ees hionnu, vaikka juoksi viidakonrinteita ylos. Me kylla hiottiin.) olivat kuitenkin mahtavat ja nahtiin paljon erikoisia ollimolliaisia ja kasveja. Riisipeltojen laitamilla maisemat olivat huikaisevat. Vesiputousten aarella paastiin rentoutumaan ja pulahtelemaan viileaan veteen. Oli aina yhta palkitsevaa asettua illan paatteeksi leiriin tietaen etta paivan tyo oli taas tehty (toisaalta jo seuraavaa paivaa pelaten). Ruoka oli makoisaa ja sita todellakin oli riittavasti. Yot tuli nukuttua kuin tukki.
Toinen paiva meni samoissa hikisissa merkeissa kuin ensimmainen. Kavelya tana paivana oli 3-4 tuntia. Majoituimme taman yon bambuhokkeleissa vesiputouksen vieressa (meidan hokkeli oli puoliksi veden paalla, onneksi vedenpaisumusta ei tullut). Illalla paikalliset ukot opettivat meille paikallisia peleja (yksi shakin tapainen ja pari aivojumppa hardellia). Yhteista kielta ei kovinkaan paljoa loytynyt mutta hauskaa oli. Anni MELKEIN rokitti paikalliset heidan omassa pelissaan (ainakin omasta mielestaa, silla Anni uskoi vahvasti heidan aina huijaavan.) Yon nukuimme kuin tukit, veden solistessa vieressa ( krhm alla krhm) ja salaperaisten lintujen (liskojen) laulaessa.
Kolmantena paivana kavelya oli 4 tuntia ja maasto pysyi yhta hankalana meille kahden edellispaivan viela painaessa jaloissa. Koko trekin hienoin vesiputous tuli nahtya ja siella tuli kaytya myos uimassa. Saavuttiin jo tuttujen paikallisten kamujemme kotikylaan jossa naiset kutoivat uskomattomia huiveja ja lapset leikkivat ymparillamme. Nahtiin myos vihrea myrkkykaarme jonka kylalaiset heittivat jorpakkoon talon tienoilta. Sitten kavely olikin jo loppu ja saatiin autokyyti ruokapaikalle.
Ruuan jalkeen koitti yksi trekin kohokohdista, nimittain bamburaftingi. Muaan (16-vuotias lauttamme 'ohjaaja') kuljetti meidat jokea pitkin lapi viidakon. Oltiin niin onnekkaita, etta paastiin Muaanin kyytiin, silla han hauskuutti meita lapi lauttailun. Anni halusi valttamatta vaikuttaa kurssiimme ja samalla auttaa Muaania nousemalla ylos ohjaamaan lauttaa bambukepilla. Annin rautainen tasapaino ei jarkkynyt, silla missaan vaiheessa takaa ei kuulunut mitaan suurempaa loiskahdusta! Tasta Emmikin innostui ja paatettiin antaa Muaanille vapaapaiva. Muaan asetettiin istumaan pampulautan keskelle kun me kaksi terasnaista yritimme parhaamme mukaan ohjata lauttaa toinen edesta, ja toinen takaa. Lopulta tulos oli se, etta Muanin piti pistaa itsensa kunnolla likoon pelastaakseen lauttamme lopulliselta tuholta hyppaamalla veteen ohjaamaan meidat taas oikeille raiteille..
Hauskinta oli se, etta paastiin laskemaan joen suurempi koski lautan kyydissa, kun kaikki muut turistit joutuivat kiertamaan sen jalan! Ilmeisesti turisteille tama koski on liian vaarallinen ja tata mekin aluksi uumoilimme, mutta paatimme kuitenkin kysya asiaa Muanilta: "Do other tourists do this too?" "Yeees yeees, its up to u" kuului vastaus. Siina vaiheessa kavi kylmanvareet pitkin selkapiita kun naimme muitten kiertavan kosken, jolloin pysahtyminen oli kuitenkin jo liian myohaista.. Anni otti tukevan vatsa-asennon Emmin pitaessa kiinni kapisesta lautastamme rystyset valkoisina. Sukelsimme rohkeina tyrskyihin ja selvisimme lopulta naarmuitta, mutta lapimarkina. Se oli uskomattoman COOLIA! Muitten turistien vittuuntuneet katseet seurasivat meidan jatkaessa matkaa rakattaen.
Oli loppujen lopuksi mahtava reissu ja suositellaan trekkausta kaikille. Jos kuitenkin harrastuksiisi kuuluu vain meian plokin lukeminen ja irkkailu, kokeile vaikka pelkkaa elefanttikyytia.. Ei vaan, kylla paskempi kuntoisetki siita selviaa, niin selvisi Emmiki! Ja se on kuitenkin lopuksi todella palkitsevaa. Hintaa talle huville tuli 1500 bahtia eli noin 30 euroa ja tahan sisaltyi kaikki paitsi juomavedet. Kaikki vaan nyt jungleilemaan!
-Emmiska ja Anniska
|
| posted by shady ladies @ 1.44 |
|
|
|
| sunnuntai 19. lokakuuta 2008 |
| Elaimet rakkaat,ollaan ystavia kaikki. |
Noniin. NYT lahtee avautuminen meidan hostellihuoneesta Tayai's Housessa. Mentiin sinne sillon joskus ku saavuttiin Paihin ekaksi yoksi ja katottiin etta on halpa ja on oma suihku+vessa= mainio punkkaamispaikka. Huomattiin ekana iltana etta lattia vilisee murkkuja mutta mina mainioiden metsastajanvaistojeni varassa listin enimmat. Lattia oli taynna raatoja ja murkkuja tulvi jostai aina vaan lisaa. Oltiin siina etta kaikki on ok, nehan on vaan samoja murkkusia mita kotonaki.
Seuraavaksi seinalla kipitteli pikku gekkoja. Neki oli ihan ok, kun tiedettiin ettei niista mitaan harmia oo,korkeintaan syovat murkkusia pois. Sitten lattialla kipitteli joku kumma torakan ja koppakuoriaisen risteytys jonka teloitin kannissa rakkaalla tappovalinekroksillani. Seraavana aamuna huomattiin etta murkkuset olivat vieneet ruhon pois ja enaa 5 murkkua kiisteli yhdesta koppiksen jalasta. Yhteistyo pelaa siis? Noo,ei siina viela mittaan, elettiin vahan pidemmalle ja eraana iltana Anni sitten jutellessaan mulle kaansi sattumalta katseensa mun sangyn alle ja imoitti asiansa nain: "Emmi. Sun sangyn alla. On. Vitun iso ETANA. Ilman kotiloa." Hitto soikoon,siella oli lahemmas 15 senttinen limanuljaska sarvien kera ja leveytta talla tummanruskealla mokylalla oli ainaki 3-4 senttia. Perassaan tama oksetus levitti tietenki limaa lattiantaydelta. Se naytti hitto vie aivan jumalattomalta iilimadolta,hyi ssaaatana. Tilanne oli jotenki koominen joten tuijotettiin etanaa ja naurettiin vaan. Aika kauan. Anni sen kilttina tyttona sitten kiikutti paperin paalla ulos.
Sitten siirrytaan kampan kamalimpaan paikkaan, vessaan. Olihan se ennen helpotuksien huone mutta naiden ollimollien myota se on muuttunu kauhukammioksi. Joku parisen paivaa sitten hoksattiin etta ponton vieressa seinalla roikku iso ja myrkyllisen nakonen hamahakki yhden jalan varassa, kuolleena. Se heratti pienia varistyksia mutta olihan se kuollut ja kykenematon vahingoittamaan meita. Seuraavana paivana tasta katseltiin taas seinassa roikkuvaa hamista ku homattiin etta sen vieressa naky nelja jalkaa. Vittu. Siella oli toinen samanlainen puoliksi seinan sisassa ja se ELI. Valilla se tuli nakosalle esittelemaan inhottavaa kroppaansa ja valilla se meni takasin seinanrakoon. Kaikki oli ihan hyvin kun se pysyi omalla alueellaan mutta sitten tama kusipaa rikko rajoja ja lahti suurentamaan reviiriaan vessan muillekkin seinille. Tama oli meille liikaa, meista tuli vainoharhasia ja aina kun mentiin vessaan, katse harhaili lapi kaikki seinat etsien hamista. Vessakaynnit olivat hyvin nopeita ja sita joudutti ehka myos ripuli joka meilla kummallakin nyt on.
Eraana iltana oltiin sitten saatu tarpeeksi tasta touhusta ja kun hamahakki hengasi seinalla hyvalla osumaetaisyydella me paatettiin teloittaa tama inhotus. Otin talla kertaa Annin monosen (ei siita sen enempaa,isompi se kuitenki on ku mun kroksi) jotta saan maksimoitua osumispinta-alan. Kylmat vareet kulki pitkin mun selkarankaa ku katselin silmasta silmaan (tai siis onhan silla vissiin aika monta silmaa,kuiteski). Sydan hakkasi tuhatta ja sataa omistanhan saakelinmoisen hamahakkifobian. Adrenaliini syoksyi suoniini ja tahtasi mojovan laiskasyn siihen. Se meni ohi. Ja se lahti juoksemaan 8 jalallaan niin lujaa kuin paasi. Tama aiheutti tietenki hirvean kiljumispomppimishepulin (tama koko tilanne on kuvattu videokameralle). Rauhotuttiin siina ja yritettiin uudestaan, taas ohi. Anni olis osunu ihan satavarmana ku silla on nin mahti sihti mutta se ei suostunut tappamaan elavaa eliota. Lopulta se inhotus kipitti sitten toiseen seinanrakoseen ja sita me ei olla nahty sen jalkeen. Pysykoot vaan siella. Prkl.
No joo,siis tama emo hamis siis on poissa pelissa.Samana iltana listin samaisen hamahakin jalkelaisen,onneksi se oli pieni ja osuin. Tana paivana huomasin miniskorpparin huoneen lattialla. Sille kavi samoin ku vessassa ja jopa huoneen puolella viliseville pienille tuhatjalkaisille. Ja pisteeksi iin paalle meidan huoneen katonvalissa on joku elio (meika veikkaa liskoa,isoa semmosta) joka aantaa tosi lujaa aina yolla ja aamulla ja paivalla. Se on mun ja Annin suojelija, nain me ollaan pahkailtu. Se syo niita orkkihamiksia. Etta semmonen kamppa, suosittelen kaikille jotka tykkaavat elaa hyonteisten ja liskojen keskella! Ollaan siella vaan sen takia ku se on edullisin (200bahtia),lahella keskustaa ja ei yksinkertasesti jakseta muuttaa uuteen kamppaan. Musta tuntuu etta oon jo vaha paassy hamahakki kammostani..
Tanaan kaytiin vesiputouksilla aamupalalla (kroisantteja 7 elevenista,nam) ja hengattiin siella joku pari tuntii. Nain siella vhreen myrkkykaarmeen luikertelemassa jalkojen juuressa,pelottavaa. No joo,siirrytaas baareihin. Kaytiin eilen kattoon kolmea baaria Bepop, Stone Free ja Bamboo bar. Bepopissa soitti joku paikallinen bandi ja oli ihan mukavaa kuunnella vaikka porukkaa alko tulemaan paikalle vasta sitten ku lahettiin pois. Bandiin liitty myos yks saksofonisti,ah sita nautintoa korville. Bepopista siirryttiin Free Stoneen jossa soitti myoskin live bandi. Meni oli todella letkeaa ja ihmiset mukavia. Bandi soitti,ihmiset tanssi ja ryyppasi. Suurin osa porukasta myos poltteli ja sen kuuloset oli niitten jututki. Noo,saipahan ainaki nauraa niille. Kun bandi oli lopetellu soittamisen, baari alkoi menna kiinni. Siirryttiin Bamboo baariin jossa oli pienia nuotioita ja hyvaa musaa. Kuitenkin vasymys otti vallan ja lahettiin kohti kotia. Itse pidin ehka eniten Free Stonesta. Paikka on vaha inkkarimainen mun silmaan ja tilaa on riittavasti muttei liikaa.Free Stonessa hohkasi ystavallisyys eika tappeluista ollu puhettakaan. Suosittelen kaymaan kattoon,kivoja mestoja.
Emmi kuittailee. |
| posted by shady ladies @ 4.24 |
|
|
|
| perjantai 17. lokakuuta 2008 |
| Kauankaivattuja kuvia |
KAIKKI ALBUMIT
Siinapa on kuvia, pitakaa hauskaa :D Tekstia tulee lisaa myohemmin. Toivottavasti se vorkkii.. |
| posted by shady ladies @ 0.16 |
|
|
|
| torstai 16. lokakuuta 2008 |
| Orin morrin |
On ollu muutama paiva tassa aikamoista Schebelia etten sanois -- kirjaimellisesti.
Sairastuin siis lievasti sanottuna mahatautiin, silla sairauteeni kuului myos kova kuume, jonka kourissa hourailin, kuulin omiani ja satkin ku kala kuivalla maalla konsanaan. En tiia mita oikeen tein vaarin ansaitakseni nuo synkat hetket, mut se joka tapauksessa todella olis pitany jattaa tekematta.. Ehka se irkkujen tarjoama rommi oli jo liikaa, tai se ei ainakaan helpottanut nestehukkaa ja huonoa oloani seuraavana paivana yhtaan. En missaan nimessa toivo _kellekkaan_ samaa kohtaloa, hyh hyh!
Nyt kuitenkin jo suht tolpillaan, vaikka aika iisisti pitaa viela ottaa. Ainiin pitaapa viela mainita, etta Einstein on se, joka on keksinyt pillin ! ! ! Vielaku se olis kokoontaitettava ja tarpeeks pitka niin, ettei se tipu niihin isompiin vesipulloihin..
Eniveis, viela mukana menossa!
AngieTunnisteet: turistiripuli sheba varpusparvi |
| posted by shady ladies @ 22.36 |
|
|
|
| keskiviikko 15. lokakuuta 2008 |
| Yrjo lentaa ja palalaikka soi. |
Nythan on kaynyt siis silla lailla etta Anni sairastui mahatautiin toissapaivana. Ei oo mitaan hajua etta mista se on tullu mutta siella se makaa nyt sangynpohjalla puolikuolleena levahtamassa. Tanaan on kuulemma olo paranemaan pain, pitaa viia se kuitenki syomaan jotain keittoa tai muuta suolasta. Toivottavasti tytar on tolpillaan pian, ikavaa kattoa vieresta ku toinen sairastaa.
Taalla Paissa meisinki on iha jees, aurinko on paistellu ja ihmiset taalla on tosi mukavia ja kaikki hymyilee toisilleen. Ollaan saatu taas uusia kamuja rapakon toiselta puolen kuin myos Irlannista. Taalla kaikki ajelee skoottereilla,taalla jos missa kannattaa vuokrata skode.Maksaaki vaan kuppaset 100bahtia/24h eli 2euroa. Taalla on ollu tosin vaha hankalaa ku taalla on vasemmanpuoleinen liikenne mutta hyvin ollaan selvitty ku ollaan ajettu vaan muitten perassa ja vaistetty kaikkea mika liikkuu. Vuokrattiin kakspaana Annin kans skode,toimi muuten hyvin tosin ylamaissa piti vahan nojata eteenpain etta masiina paasi maenpaalle. Kaytiin tsekkaa vesiputouksia ja eksyttiinki kerran mutta hyvin paastiin takasin ku kysyttiin paikallisilta neuvoa. Tanaan meikalainen uskalsi jopa vuokrata ihan oman skootterin ja oli tosi kova olo ajella arskat silmilla ja ihan jumalaton kananmunankuorikypara paassa. Perhana,niilla masiinoilla paasee ainaki satasta alamakeen! Posket vaan vapajaa siina menossa.
Me lisaillaan kertomuksia trekkireissusta ja mahtavia kuvia tanne blogiin kunhan Anniekin on tolpillaan, toivottavasti pian. Mutta nyt pitaa lahtee viemaan se tytar syomaan joten se on hellurei ja hellat tunteet!
Emmi kirjaa ja kuittaa. |
| posted by shady ladies @ 2.52 |
|
|
|
| maanantai 6. lokakuuta 2008 |
| Pumppaillaan ja syyaan kompiaisia |
Tiaratteko kuinka vaikeeta on travellata oululaisen kansa?
Fakta on se, etta meilla on emmin kanssa kielimuuri. Se hopottelee kompiaisista ja loppuun se lisaa aina "ja nain" (HUOM. lausutaan "ja naein"). Sit me syyaan ja juuaan ja vejet pittaa ostaa. Ota tosta nyt selvaa! Kun maa taas puhun sille rytoista, rahojen raknaamisesta tai siita kuinka pumpattaa, nii sen oululais-kuusamolainen keskusyksikko ei rekisteroi mun puhetta sitte ollenkaan. Perhana, soitan kohta pappalle etta paasen keskustelemaan "annas kum maa fundeeraan" ja "emmaa sunkas tiara" -tyyliin.
Antakaa anteeksi aamuinen avautumiseni eli AAAA.
Ostettiin asken trekkimatka, jAu! 2 yota ja 3 paivaa viidakossa..
Rakkaudella,
anni |
| posted by shady ladies @ 21.47 |
|
|
|
|
| Ollaan vaan ja hengaillaan, junaa odotetaan... |
Terrrvehdys!
Emmi tossa kertokin jo paljon junamatkasta ja Chiang Maihin saapumisesta mutta voisin hieman tarkentaa sita junamatkaa, silla se oli aika mieleenpainuva kokemus.
Lahettiin siis veteleen Bangkokista suht akaseen ja otettiin taksi tuonne vetureiden vetamien vaunujonojen kohtauspaikalle. Luulis, etta tama Thaimaan suurimman kaupungin raitiovaunuliikenteen keskus olisi henkeasalpaacan suuri, mutta toisin kavi: itse asema oli pieni ja henkikin salpautui vain junien ja autojen (puhumattakaan tuk tukien) paastopommeista. Asemalla tavaransailytys oli alkeellinen, istumapaikkoja vahan ja "informaationaisia" (turistitoimistojen sisaanheittajia) tukahduttavan paljon. Mukava tytto kuitenkin auttoi meita valitsemaan junan Chiang Maihin seka ostamaan liput. Kun tarvittavat toimenpiteet lipun saamiseksi oli hoidettu, ongelmaksi muodostui 10 tunnin odotusaika. Pitkan ja hartaan aivotyon tuloksena oltiin paadytty yojunaan, nukkumavaunujen ylapedeille: halvin vaihtoehto petien kera.
Raskaan rinkkojen raahaamisen jalkeen vatsamme viestitti pakottavasta nalasta. Suuntasimme China Towniin, tuonne Suureen Saastepilveen. Kaveleminen oli suorastaan raskasta lapi torkyisen ilman ja tunsimme kuinka likahiukkaset tunkeutuivat ihohuokosiimme. Mentiin johonki "pika-kiinalaiseen", vedettiin sapuskat aikamoisen paineen alla nopeasti larviin, kun samalla kymmenisen paria silmia tuijotti meita kahta valkoliitua.
Ei ollakaan taidettu mainita taalla vallitsevasta Kuninkaan suoranaisesta palvonnasta. En tieda provosoidaanko naita ihmisia vai mita ihmeen aivopesua tama on tai ehka vaan ihan tapa mita kaikki taalla kunnioittavat, mutta tallaista tapahtui ja nain me sen koimme:
Takaisin juna-asemalla palattuamme hengailtiin siina pari tuntia kattellen isoa tolloa, josta tulikin aasialaisia versioita lansimaisista musiikkivideoista ja niiden vahapukeisista naisista keikuttamassa lannetta. Tata se ei kuitenkaan ollut ihan kokajan, vaan valilla tuli "mainoksia" (?) itse kuninkaasta heiluttelemassa kansalle. Okei. No siina vaiheessa se meni kuitenki jo vahan haroksi, kun kellon lyodessa kuusi asemalla alkaa kaikua huuto ja sen jalkeen laulu, jollon kaikki nous ylos. Luojan kiitos me kaks seisottiin jo valmiiks tassa vaiheessa ja paata raapien mitetittiin, etta mita helkkaria tassa nyt oikeen tapahtuu. Laulu loppu, ihmiset istu, ja tuttu polina alko taas. Me jatkettiin kuitenki viela pallistelya, eika kumpikasn oikeen tajunnu mita just tapahtu.
Juna-asemalla ja junassa tormattiin tosiaan ekan kerran reikiin lattiassa = thaimaalaisiin vessoihin, joista emmi teita jo valaisikin. Harjoitus tekee mestarin, pakko myontaa. Sitte ku on vahan harjotellu niin siirtyy haasteellisempaan leveliin eli junan vessaan, junan samalla pomppien ja liikkuen seka horisontaalisesti etta vertikaalisesti. Mutta tosi on se, etta nama vessat toimii taalla. Maassa maan tavalla. Mielummin reika lattiassa kuin epahygieeninen lansimainen pontto. (Jos kuitenkin lansimainen pontto on jossain, thaimaalaiset ovat kekseliata ja hyodyntavata senkin kuin "reika lattiassa" -tyyliin, h-hetkella ollaan vaan vahan korkeammalla, ponton reunojen paalla suolensuoristavassa kyykky-asennossa.)
Yo junassa menui hyvin ja aamulla heratessa tuli kauheena shokkina uusi ymparisto kun ketterasti tiputtauduin alas ylapedilta (jossa ei ollu ikkunaa) ja kurkkasin ensimmaista kertaa ulos.. Huh, aloin vaan huutaan emmille "emmi, vuoria, emmi vuoria!"
Matkan varrella maisemat oli kylla mahtavat ja rapsittiin niista hulluna kuvia.Viidakkoja, laaksoja seka niita ylittavia siltoja, vuoria, tunneleita ja puumaja kylia.
Huomenna yritetaan saada trekkaus jarkattya ja sitte sen 3 paivan samoilun jalkeen olis ajatuksena lahtea Pai :n pikku kylaan yopymaan bungalowiin. Siella skoottereilla tsekkaan luontoo ja ratsastaan (vain emmi!!) yms. Saas nahra mita saadaan aikaa.
Huh en jaksa enaa kirjottaa naa oli sita paitti tallaset nappaimet mikka on hirveen korkeet eli kestaa sekunni etta saa sen nappaimen ees pohjaan perhana pienet rispektit nain kauhee teksti ja 80-luvun nappikset perhana!
Morjes,
Anni |
| posted by shady ladies @ 6.34 |
|
|
|
| perjantai 3. lokakuuta 2008 |
| Chiang Mai, Thailand |
Se on moro! Saavuttiin tanaan tanne Chiang Maihin. Tultiin yojunalla Bangkokista ja juna oli taalla joskus vaha jalkeen klo 13. Koettiin eka tuktuk kyyti tosin luotettavan ei-kusettavan kuskin loytaminen oli aivan berberista. Kuskit tuli ehottelemaan meille mita jarjettomimpia summia ja roikkuivat hihassa kun kieltaydyttiin. Monet paikalliset kiroukset ollaan saatu jo niskaan. Annilla oli vaikeuksia itsehillinnassa (kahden tunnin minimaaliset younet voivat aiheuttaa melko remelit) jo kun ei voitu edes karttaa tutkia rauhassa joten syoksyttiin vessanurkkaukseen tutkimaan sita. Ku oltiin vaha aikaa tutkittu karttaa ja nostettiin katseet ylos niin siina meidan edessa oli ihan hirvee lauma paikallisia(?)nuoria koulutyttoja jotka rapsi meista kuvia kamerakannykoilla. Ilmeet kuvissa mahto ollaa aika mainiot; holmistyksen,pelon,vasymyksen ja iloisen hymyn sekoituksia. Saatiimpa meki sitte vuorostaan rapsasta niista yks kuva. Ei oo vissiin tammoset kalkkikunkut kovin jokapaivaisia Chiang Maissa..
Ainiin, aivan _pakko_ puhua naista paikallisista vessoista myoskin. Junassa oli iha sika extremea kayda kyykkykusella lattiassa olevaan reikaan kun pontto on 15cm korkeudessa,markaa metallia ja juna pomppasi joka 7 sekunti puoli metria ilmaan. Yks vitun kahva vaan seinassa josta voi pitaa kiinni. Eika siina viela kaikki. Taalla ei kayteta pahemmin vessapaperia mutta yleensa erittain paskanen kasisuihku loytyy. Huhhuh. Haju on kaikenliaksi aivan jarjeton, kuvitelkaa mokkinne ulkohuussin tuoksahdukset kertaa 100. Kerran meinasi lervaki lentaa pitkin junan metalliseinia ku piti vetaa pontto. Kylmat vareet kulkee vielaki..
Rinkat paino iha sikana taas vaihteeksi ja kaveltiin monta korttelia loytaaksemme halvan hostellin. Taalla voi saada huoneen alle 200bahtilla eli 4 eurolla,siksi kitsailu. Ruokaki taalla on puolet halvempaa,just kaytiin syomassa 50bahtilla eli 1eurolla mahat tayteen. Loydettiin iha jees hostelli tosta ja sinne taidetaan mennakki nukkumaan tassa iha just,vasymys on kamala. Eka vois kayda vetaa jotain hyvaa jalkkariksi,vaikka banana pancakea <3
-Emmie |
| posted by shady ladies @ 4.23 |
|
|
|
| keskiviikko 1. lokakuuta 2008 |
| Leipaa ja sirkushuveja |
Eilen oli huippuhauskaa. Oltiin sairaan kalliilla drinkeilla ja alettiin siina sitte kettuileen parille tytolle, etta taitaa niitakin vituttaa istua siina kadun vieressa, kun kaikki kauppiaat ampasee aina siihen, ja samalla ne suojas meita hyokkayksilta. (Ei teitakaan kiinnostais mm sytkari joka syoksee ilmoille kuvan naisesta, ilman vaatteita tietty. Sitapaitsi, miks ne niita meilla yrittaa yleensakaan myyda??!?!?) Illemmalla parin kaljan jalkeen nahtiin nama samat hilpeat kaverukset uudestaan, me stalkkarit. Syotiin mainioita bananapancakeja ja lahettiin naitten hollantilaisten kanssa istumaan iltaa. Paska lappa (paras lappa) lensi ja naurettiin siella muut suohon pitkalle yohon. Tutkittiin siina mm. tuulettimen kayttaytymista (wind goes on, wind goes off..) ja ineke tuli kiteytettyna tulokseen etta: "Menthol cigarettes taste like menthol". Alykasta.
Aivotoiminnasta puheen ollen meilla on lemmikki. Se on kala, Jukka-Pekka, jolla on suuret aivot ja se syo meidan sormia. Ikina se ei kuitenkaan opi, etta akvaarion lasi estaa kyseisen herkuttelun ja kaiken vaanimisen jalkeen se syoksyy yha uudelleen pain lasia.
Emmilla on kanuuna ja nyt se kokkii huoneessa nukkumassa. Sen viemari aukes jo kerran ja se paasti kunnon likavedet kaivoon. Jos emmin viemariongelmia ei oteta huomioon, meilla ei oo menny systeemit epakuntoon ainakaan ruoan johdosta. Eilenkin oltiin ihanan kansainvalisia kulinaristeja, ja mentiin intialaiseen. Kustiin se homma kuitenki aika komiasti. Intialaiset tarjoilijat HOI: kun _NAAN_ leipa loppuu, ja kysytte halutaanko mahdollisesti sita tai riisia lisaa, niin jos vastaus on _NAAN_, se ei tarkoita _NONE_, silla tulista kastiketta on kovin kurja syoda sinaansa yksinaan..
Bangkok ei savayttanyt. Tai ollaan nahty travellerghetto Khaosan road, eli ollaan nahty kaikki. (?!?!?!?!?) Ihmiset on valilla aika toykeita, no johtuu varmaanki siita ettei turistitkaan aina niin mukavia ole..Huomenna lahdetaan kohti Chiang Maita. Saatiin Inekelta ja Andrealta hyvia vinkkeja: yojunalla pohjoiseen ja siella trekkaamaan viidakkoon, cant wait!
yo, annie
HUOMIO KAIKKI!
KUVIA BANGKOKISTA OSOITTEESSA:
BANGKOK
(linkki toimii nyt, anni aluksi vahan evotteli.)
|
| posted by shady ladies @ 5.24 |
|
|
|
|
| Blogiarkisto |
|
syyskuuta 2008
lokakuuta 2008
marraskuuta 2008
joulukuuta 2008
tammikuuta 2009
maaliskuuta 2009
|
| |
| About Us |
|
Name: shady ladies
Home: Kaukomailla, Poissa
About Me: unohtelevaisia, hajamielisiä ja hölmöjä outolintuja
See my complete profile
|
| |
| Rambler: Emmi |
|
Rambler: Emmi
Age: 20
From: Oulu, Finland
Email: weramble@gmail.com
About me:
Oon vähän hölömö ja huonomuistinen heppatyttö. Suuntavaistoa en omaa ollenkaan, juuri ja juuri oon Oulunkin oppinu tuntemaan reilun 3 vuoden aikana. Elokuvia katson paljon ja sen takia oon varmaan näin kalpia kokoajan. Kaverit sanoo että olen baariin menevä, kyllä mää oikeestaan itekki niin aattelen. Tykkään ottaa lunkisti ja nukkua paljon. Mulla on läski hamsteri joka on tullut omistajaansa, se tykkää kans ottaa lunkisti ja nukkua syömisen ohella. Reppureissailu vei sydämmeni.
|
|
| Rambler: Anni |
|
Rambler: Anni
Age: 19
From: Kokemäki, Finland
Email: weramble@gmail.com
About me:
Tottelen omaksi harmikseni myös nimeä Antti ja sen variaatiota. Älä yritä tavoittaa mua puhelimitse, sillä lupaan pysyä tavoittamattomissa
mm. hukkaamalla kyseisen kiusankappaleen jonnekin katvealueelle. Oon laiska ja saamaton aina siihen asti kunnes on viiminen mahdollisuus toimia, ja sillon
saatan olla yllättävänkin tehokas! Joskus (lausutaan [aina]) oon hajamielinen, unohtelevainen enkä suinkaan kauheen täsmällinen.
|
|
|
| Photos |
BANGKOK
CHIANG MAI
TREKKI
PAI
SLOW BOAT ja LUANG PRABANG
VANG VIENG
DON DET
SEN MONOROM
KILLING FIELDS ja S-21
PHNOM PENH
KEPPI
KAMPOT
SIHANOUKVILLE
SIEM RIEP
KAIKKI ALBUMIT
|
|
| Where at |
Current location: Kokemaki/Oulu, FINLAND
Next destination: Brazil?
|
|
