| tiistai 21. lokakuuta 2008 |
| Nollakulmia ja hikilammikoita. |
Meilla on jaany vahan tuo trekkaus kertomatta joten tassa nyt vahan slaisseja. Mentiin paikallisen taksin nakoisella autolla (=lava-auto, jonka lavalle on rakennettu kyhaelma jossa olis tarkotus istua ku sillit suolapurkissa). Ei siella tietenkaan tunnettu kasitetta turvavyot tai isommat turvakaiteet auton lavalla. Auto paristeli moottoritiella paalle sataakahtakymppia ja ihmiset takapoksissa piteli henkensa hadassa kiinni parista kaiteesta jotka sinne oli suotu. Onneksi Annin kanssa paastiin istumaan ilmastoituun autoon sisapuolelle ja katseltiin takaikkunasta nauraen kun trekkitoverit pomppasi aina metrin ilmaan moykyn sattuessa tielle. Noo, pilkka osu omaan nilkkaan ja ketkas muutkaan siella takana torotti takaisin tullessa kun mina ja Anni.
Ensimmainen pysakki oli elefanttipaikka. Siella kavuttiin isojen elukoiden selkaan ja kaytiin olemassa viidakossa noin tunti. Pakko sanoa etta silloin oli todella turisti olo, 5 norsua tallustaa tylsistyneena ainaista polkua jonka ne joka paiva kulkee selassaan innokkaita turisteja joiden kameravalot vaan valkkyy. Puolivalissa Anni teki sitten vahan extriimimpaa ja meni norsun niskan paalle istumaan ja ohjailemaan fanttia.
"Se oli meinansa aikamoista reisi- ja pakaratreenia kun se ronsu tapsutteli eteenpain keinuen ylos ja alas ja sivulle sun toiselle. Koita siina sitte pysya selassa kun norsun ohjaajaki vaa naureskelee mun yritykselle selvita retkesta hengissa. Siina vaiheessa iski paniikki kun eteen tuli jyrkka rinne alas joelle. Kunnon nyrkkiote vaan 'satulasta' ja vankka usko elamaan... "
Norsuparkilta jatkettiin ylos vuorelle auton vetaessa kovilla tehoilla. Maet mentiin ykkosella tai korkeintaan kakkosella ylos, tahto hyytya (siina teille vahan osviittaa niiden pikku harjujen jyrkkyydesta). Lopulta auto pysahtyi keskelle ei mitaan, kamat nakattiin ulos ja auto lahti pois. Rivakasti kenkien vaihto,reput selkaan ja kavelemaan. Pysahdyttiin melkein samontein syomaan ja tassa vaiheessa elettiin viela siina suuressa valheessa etta koko muukin trekki olis muka yhta rento.. Ruuan jalkeen olikin iso paha edessa, ja me valaistuttiin uuteen uskoon kun kapuaminen nollakulmaisia vuorenrinteita alkoi.. Aivan liian yli-innokas kanadalainen trekkikaverimme veti karkipaata uskomatonta vauhtia eteenpain, kun suomalaiset sisulla kiroilee tietansa hantapaassa "kirmaten" (aina kun muitten silma valtti niin ryomien) eteenpain. Siina sita sitte henki hieverissa saatiin perhana nahtya viidakkopolkua tarpeeksemme kunnei sita sillon ku silmia jakso pitaa auki niin muualle oikeen pystyny kattelemaan.
Sita luulis, etta ku on kavunnu sen VUOREN paalle, etta on ihanan autuasta vaan liueta se alas, mutta asian laita EI OLE NAIN. Se alastulo on ainakin vahintaan yhta rankkaa kuin ylosmeneminen. Voi etta sita pakaroitten ja pohkeitten kuorolaulua kun halleluja kajahteli ilmoille. Harkittiin jopa maen alas pyorimista mutta se tuntui kuitenkin liian riskaapelilta joten jatkoimme kroppamme raakkaysta. Anni kuitenkin kaytti liukutaktiikkaa aika ajoin, niilla saakelin laskettelumonoillaan, jotka osoittautuivat hiukan liian liukkaiksi marille vuorenrinteille. Emmi kuuli puskan heilahduksen, "ai saatana"n ja tiesi heti mita oli tapahtunut: lisaa mutaisia naarmuja ja taisteluarpia Annin (nykyaan jopa) tarzaninomaiseen kroppaan.
Nakymat (jos niita nyt ehittiin kattelemaan, silla oppaamme, Surin alias Rambo, oli aika vikkela kintuistaan ja epailimme ajoittan jopa, etta onko tuo kone ollenkaan ihminen. Se jatka ei ees hionnu, vaikka juoksi viidakonrinteita ylos. Me kylla hiottiin.) olivat kuitenkin mahtavat ja nahtiin paljon erikoisia ollimolliaisia ja kasveja. Riisipeltojen laitamilla maisemat olivat huikaisevat. Vesiputousten aarella paastiin rentoutumaan ja pulahtelemaan viileaan veteen. Oli aina yhta palkitsevaa asettua illan paatteeksi leiriin tietaen etta paivan tyo oli taas tehty (toisaalta jo seuraavaa paivaa pelaten). Ruoka oli makoisaa ja sita todellakin oli riittavasti. Yot tuli nukuttua kuin tukki.
Toinen paiva meni samoissa hikisissa merkeissa kuin ensimmainen. Kavelya tana paivana oli 3-4 tuntia. Majoituimme taman yon bambuhokkeleissa vesiputouksen vieressa (meidan hokkeli oli puoliksi veden paalla, onneksi vedenpaisumusta ei tullut). Illalla paikalliset ukot opettivat meille paikallisia peleja (yksi shakin tapainen ja pari aivojumppa hardellia). Yhteista kielta ei kovinkaan paljoa loytynyt mutta hauskaa oli. Anni MELKEIN rokitti paikalliset heidan omassa pelissaan (ainakin omasta mielestaa, silla Anni uskoi vahvasti heidan aina huijaavan.) Yon nukuimme kuin tukit, veden solistessa vieressa ( krhm alla krhm) ja salaperaisten lintujen (liskojen) laulaessa.
Kolmantena paivana kavelya oli 4 tuntia ja maasto pysyi yhta hankalana meille kahden edellispaivan viela painaessa jaloissa. Koko trekin hienoin vesiputous tuli nahtya ja siella tuli kaytya myos uimassa. Saavuttiin jo tuttujen paikallisten kamujemme kotikylaan jossa naiset kutoivat uskomattomia huiveja ja lapset leikkivat ymparillamme. Nahtiin myos vihrea myrkkykaarme jonka kylalaiset heittivat jorpakkoon talon tienoilta. Sitten kavely olikin jo loppu ja saatiin autokyyti ruokapaikalle.
Ruuan jalkeen koitti yksi trekin kohokohdista, nimittain bamburaftingi. Muaan (16-vuotias lauttamme 'ohjaaja') kuljetti meidat jokea pitkin lapi viidakon. Oltiin niin onnekkaita, etta paastiin Muaanin kyytiin, silla han hauskuutti meita lapi lauttailun. Anni halusi valttamatta vaikuttaa kurssiimme ja samalla auttaa Muaania nousemalla ylos ohjaamaan lauttaa bambukepilla. Annin rautainen tasapaino ei jarkkynyt, silla missaan vaiheessa takaa ei kuulunut mitaan suurempaa loiskahdusta! Tasta Emmikin innostui ja paatettiin antaa Muaanille vapaapaiva. Muaan asetettiin istumaan pampulautan keskelle kun me kaksi terasnaista yritimme parhaamme mukaan ohjata lauttaa toinen edesta, ja toinen takaa. Lopulta tulos oli se, etta Muanin piti pistaa itsensa kunnolla likoon pelastaakseen lauttamme lopulliselta tuholta hyppaamalla veteen ohjaamaan meidat taas oikeille raiteille..
Hauskinta oli se, etta paastiin laskemaan joen suurempi koski lautan kyydissa, kun kaikki muut turistit joutuivat kiertamaan sen jalan! Ilmeisesti turisteille tama koski on liian vaarallinen ja tata mekin aluksi uumoilimme, mutta paatimme kuitenkin kysya asiaa Muanilta: "Do other tourists do this too?" "Yeees yeees, its up to u" kuului vastaus. Siina vaiheessa kavi kylmanvareet pitkin selkapiita kun naimme muitten kiertavan kosken, jolloin pysahtyminen oli kuitenkin jo liian myohaista.. Anni otti tukevan vatsa-asennon Emmin pitaessa kiinni kapisesta lautastamme rystyset valkoisina. Sukelsimme rohkeina tyrskyihin ja selvisimme lopulta naarmuitta, mutta lapimarkina. Se oli uskomattoman COOLIA! Muitten turistien vittuuntuneet katseet seurasivat meidan jatkaessa matkaa rakattaen.
Oli loppujen lopuksi mahtava reissu ja suositellaan trekkausta kaikille. Jos kuitenkin harrastuksiisi kuuluu vain meian plokin lukeminen ja irkkailu, kokeile vaikka pelkkaa elefanttikyytia.. Ei vaan, kylla paskempi kuntoisetki siita selviaa, niin selvisi Emmiki! Ja se on kuitenkin lopuksi todella palkitsevaa. Hintaa talle huville tuli 1500 bahtia eli noin 30 euroa ja tahan sisaltyi kaikki paitsi juomavedet. Kaikki vaan nyt jungleilemaan!
-Emmiska ja Anniska
|
posted by shady ladies @ 1.44  |
|
| 4 Comments: |
-
Paljon tekstia ja myos paljon virheita. Toivottavasti jaksatte lukea.
-Me kaX
-
Kiitokset ihanista matkakuvauksista - piristävät aina työpäivää! Tosin matikan opettajalle tuo NOLLAkulmakäsite aiheutti pientä päänpyöritystä... Ei siitä sen enempää ;) Antoisaa matkaa vastedeskin! Halauksin, U
-
Mita se maikka siella huutelee! Lomalla se matikka valilla unohtuu.. Tietasit vaan millasta painajaista se on ku yrittaa ymmartaa paikallisen valuutan arvoa, ja kun niita valuuttoja on viela kaytossa taalla 3 8---S
-
Heh, joo. Ymmärrän, sitä paitsi valuuttalaskuilla saatte kaiken anteeksi. Siinä näyttää saavankin pyöritellä kymmeniätuhansia ees ja taas. Lykkyä ja haleja! U
P.s. toivottavasti jalka jaksaa hyvin. Siitäkin huolimatta tuubaus kuulosti hauskalta.
|
| |
| << Home |
| |
|
|
|
| Blogiarkisto |
|
syyskuuta 2008
lokakuuta 2008
marraskuuta 2008
joulukuuta 2008
tammikuuta 2009
maaliskuuta 2009
|
| |
| About Us |
|
Name: shady ladies
Home: Kaukomailla, Poissa
About Me: unohtelevaisia, hajamielisiä ja hölmöjä outolintuja
See my complete profile
|
| |
| Rambler: Emmi |
|
Rambler: Emmi
Age: 20
From: Oulu, Finland
Email: weramble@gmail.com
About me:
Oon vähän hölömö ja huonomuistinen heppatyttö. Suuntavaistoa en omaa ollenkaan, juuri ja juuri oon Oulunkin oppinu tuntemaan reilun 3 vuoden aikana. Elokuvia katson paljon ja sen takia oon varmaan näin kalpia kokoajan. Kaverit sanoo että olen baariin menevä, kyllä mää oikeestaan itekki niin aattelen. Tykkään ottaa lunkisti ja nukkua paljon. Mulla on läski hamsteri joka on tullut omistajaansa, se tykkää kans ottaa lunkisti ja nukkua syömisen ohella. Reppureissailu vei sydämmeni.
|
|
| Rambler: Anni |
|
Rambler: Anni
Age: 19
From: Kokemäki, Finland
Email: weramble@gmail.com
About me:
Tottelen omaksi harmikseni myös nimeä Antti ja sen variaatiota. Älä yritä tavoittaa mua puhelimitse, sillä lupaan pysyä tavoittamattomissa
mm. hukkaamalla kyseisen kiusankappaleen jonnekin katvealueelle. Oon laiska ja saamaton aina siihen asti kunnes on viiminen mahdollisuus toimia, ja sillon
saatan olla yllättävänkin tehokas! Joskus (lausutaan [aina]) oon hajamielinen, unohtelevainen enkä suinkaan kauheen täsmällinen.
|
|
|
| Photos |
BANGKOK
CHIANG MAI
TREKKI
PAI
SLOW BOAT ja LUANG PRABANG
VANG VIENG
DON DET
SEN MONOROM
KILLING FIELDS ja S-21
PHNOM PENH
KEPPI
KAMPOT
SIHANOUKVILLE
SIEM RIEP
KAIKKI ALBUMIT
|
|
| Where at |
Current location: Kokemaki/Oulu, FINLAND
Next destination: Brazil?
|
|
Paljon tekstia ja myos paljon virheita. Toivottavasti jaksatte lukea.
-Me kaX