Rambling Ramblers' Ramble
kaks hajamielistä rämäpäätä harhailee sielä, tuola ja jossaki
torstai 20. marraskuuta 2008
Riippumattoilua Don Detilla
Saavuttiin siis tanne 4000 saaren alueelle, saarelle nimelta Don Det. Aivan mahti pikku saari joka on tayna hyper ystavallisia paikallisia ja samaten taalta loytyy myos paljon mukavia reppureissailijoita. Suomalaisia taalla on ihan sikana, vahan liikaakin (ei pysty puhumaan paskaa toisista ihmisista kun ne saattaakin ottaa yhtakkia osaa keskusteluun,suomeksi) Asuminen on edullista kuten myos ruoka ja juoma. Taalla jos jossain saa maistaa oikeaa bungalowi-elamaa, silla taalla ei muunlaisia asumuksia ole melkein ollenkaan. Mika on mahtavampaa ku lohota riippumatossa bungalowin parvekkella ja katsella ohi lipuvaa Mekong-jokea?

Ollaan tutustuttu taalla Madventuresistakin tuttuun Mr. Vathiin joka on kehitellyt Rikun ja Tunnan suositteleman Hangover Specialin. (Ks. Madventures kirjan hakemistosta 'krapula') Mr.Vath suorastaan ponkaisi housuistaan kun kuuli etta ollaan suomalaisia ja alkoi heti hopottamaan Rikusta ja Tunnasta ja siita kuinka se on paassyt televisiosarjaan mukaan. Taman jalkeen miekkonen kavi kaivamassa jostain viela Madventuresin kirjankin ja otti esille kovin kuluneen sivun jossa oli juttu Mr.Vathin kehittelemasta rapulaevaasta. Mukava mies totta tosiaan. Vath kutsui meidat viela kaiken lisaksi toiselle saarelle (Don Khon) paikallisiin pirskeisiin mukaan. Niimpa Annin kanssa otimme illasta pyorat allemme ja lahdimme kohti naapurisaarta. Pitaahan siella nyt kayda katsomassa etta miten ne paikalliset juhlii. Saavuttiin lopulta paikan paalle ja katseltiin hieman ymparillemme: kojuja, joissa myytiin erilaisia harpakkeita leikkipyssyista hiuspinneihin, ruokaa myytiin joka lahtoon ja olihan siella toki erilaisia peleja pallonheitosta tikanheittoon. Paikallinen musiikki (= nasaaliaanisen naisen 'laulua' yhdistettyna jonkinsorttiseen vingutukseen) pauhasi isoista kaiuttimista, lapset kirmasivat perakkain ja lasit tayttyivat Lao Laosta (=pontikka). Huomasimme etta olimme lahes ainoat lankkarit koko kekkereissa, ja nahtiin vain yksi pariskunta juomassa olusensa melko vikkelaan. Itsekkin katsastettiin pileet melko nopiaa kun alkoi satamaan ja pimeys vallitsemaan. Mukava kokemus oli silti.

Oltiin luultu, etta Vang Viengissa ne valkotakit ois jo repineet nuo kiusankappaleet Annin varpaasta veks, vaan ei. Se oliki meinaan hauska yllatys, kun yks ilta avattiin tuo suloinen ja tuoksultaan ei-niin-miellyttava paketti, ja huomattiin ompeleitten viela huokuvan olemassaoloaan. Siita sitte vahan huolestuttiin, etta minneka sita ny nailla pikkusaarilla mennaan hospitaaliin, jos sellaisia taala yleensakaan on. Noh, eilen otettiin asiasta perusteellisesti selvaa ja lahdettiin aamuvarhain guesthousen botskilla kohti suurempaa saarta. Mukaan lahti guesthousen isanta seka hanen 19-vuotias tyttonsa, joka meidat sitten opasti tuon vihertavan pikku rotiskan porteille, taalla a.k.a hospital, ja toimi viela tulkkina laakarin ja Annin valilla, kun yhteista kielta ei loytynyt. Hintaa tikkien poistolle seka puhtaille sidetarpeille tuli vain pari euroa. Nyt varvas voi paremmin, ja sita alkaa jo tunnistamaan, etta kummassa reunassa se TRUE pottuvarvas sijaitsee.

Matkalla Nishan saarelle ja sielta takaisin nahtiin uskomattomia asioita. Yks kovin omituinen tapahtuma pisti silmiimme, kun ihmeteltiin, etta mika ihmeen koira siella yrittaa hirttaa itteensa. Saaren rannalla oli siis puu, puoliksi veden paalla, puoliksi maalla. Tuohon puuhun oli sidottu hannastaan (?!) apina (?!), joka kieppui ympari puuta niin, etta maan puolelta otettuaan vauhtia tama sukulaisemme riippui "ilmaosan" raajat levallaan laskeutuen taas lahtopisteeseen. Sama jatkui useaan otteeseen. Botskimatka itsessaankin oli elamys pitkan aluksemme pyristellessa Mekongia vastavirtaan. Ja kun sanotaan, etta se vene oli _pitka_, niin se todella on _pitka_, ja perhana jos jollain suomalaisella keskenkasvusella "veneella" alias terhilla koittasit tulla tanne jotain yrittaan niin sut naurettais suohon. Niin pitkia ne veneet taalla on.

Puolivalissa takasintulomatkaa pysahdyttiin saarelle, josta ei tiedetty mitaan. Oltiin vahan pihalla, mutta noustiin maihin ja meille osotettiin tieta rannan laheisyydessa sijaitsevaan kotiin. Matkaseuralaisemme halusivat esitella sukulaisiaan, ja saatiin sytyttaa suitsukkeetkin heille tarkean naisen muistomerkille. Istuskeltiin paivaa lokaaleitten kanssa, ja erittain erikoiseksi tilanteen teki se, etta seurassamme istui myos paikallinen kylahullu. Tama oli tullu perheen luo kylailemaan (Lao Laolle) ja selitti mita ihmeellisimpia juttuja, ainoaksi ongelmaksi tassa muodostui se, ettei tuo luikku mies puhunut laoa, khmeria, englantia, ranskaa tai edes suomea, vaan jotain ihan muuta. Saimme lopulta selville, etta edes perheenjasenet eivat ymmartaneet miekkosta, mutta kehottivat meita silti keskustelemaan taman kanssa. Kovin johdonmukaista keskustelua emme pystyneet kehittamaan, mutta kiinnostuneena tama juoppo nyokytteli meidan puhuessa suomea, ruotsia ja valilla ranskaa. Tilanne oli hauska, vaikka ajoittain vahan pelottikin, ja sukulaisetki saivat ukkoa toppuutella..

Don Det oli kokonaisuudessaan erittain mieleenpainuva paikka, ja saattaa jaada ehka viela sellaiseksikin, joka joskus pitaa valloittaa uudelleen. Chillaus on saaren parasta antia, mutta muutakin voi tehda, silla tarjolla on tuubausta, vesiputouksia, delfiineja, kajakointia yms! Saari on lisaksi erittain halpa paikka, joten taalla voi viettaa pidemmankin aikaa pienella budjetilla. Huomenna jatketaan matkaa tahtaimessamme Kambotsa. Bookattiin itellemme Green Discoverylta bussiliput suoraan Kratieen, jossa vietetaan yo jos toinen, ja jatketaan taas Mondulkirin provinssiin. Molemmat paikat on tosi pienia, ja seuraava nettimahdollisuus on luultavasti vasta Phon Phenissa. Odottavan aika on pitka, tiedetaan, mutta hyvaa on luvassa: kuvia! Jaksamisia sinne lumiseen pohjolaan ja kai vahan terkkuja sinne sateiseen satakuntaanki.

Kuittaamme.
posted by shady ladies @ 4.34  
4 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home
 
Blogiarkisto

syyskuuta 2008 lokakuuta 2008 marraskuuta 2008 joulukuuta 2008 tammikuuta 2009 maaliskuuta 2009

 
About Us

Name: shady ladies
Home: Kaukomailla, Poissa
About Me: unohtelevaisia, hajamielisiä ja hölmöjä outolintuja
See my complete profile
 
Rambler: Emmi

Rambler: Emmi
Age: 20
From: Oulu, Finland
Email: weramble@gmail.com
About me:
Oon vähän hölömö ja huonomuistinen heppatyttö. Suuntavaistoa en omaa ollenkaan, juuri ja juuri oon Oulunkin oppinu tuntemaan reilun 3 vuoden aikana. Elokuvia katson paljon ja sen takia oon varmaan näin kalpia kokoajan. Kaverit sanoo että olen baariin menevä, kyllä mää oikeestaan itekki niin aattelen. Tykkään ottaa lunkisti ja nukkua paljon. Mulla on läski hamsteri joka on tullut omistajaansa, se tykkää kans ottaa lunkisti ja nukkua syömisen ohella. Reppureissailu vei sydämmeni. 		 
Rambler: Anni

Rambler: Anni
Age: 19
From: Kokemäki, Finland
Email: weramble@gmail.com
About me:
Tottelen omaksi harmikseni myös nimeä Antti ja sen variaatiota. Älä yritä tavoittaa mua puhelimitse, sillä lupaan pysyä tavoittamattomissa mm. hukkaamalla kyseisen kiusankappaleen jonnekin katvealueelle. Oon laiska ja saamaton aina siihen asti kunnes on viiminen mahdollisuus toimia, ja sillon saatan olla yllättävänkin tehokas! Joskus (lausutaan [aina]) oon hajamielinen, unohtelevainen enkä suinkaan kauheen täsmällinen. 		   
Photos

BANGKOK

CHIANG MAI

TREKKI

PAI

SLOW BOAT ja LUANG PRABANG

VANG VIENG

DON DET

SEN MONOROM

KILLING FIELDS ja S-21

PHNOM PENH

KEPPI

KAMPOT

SIHANOUKVILLE

SIEM RIEP

KAIKKI ALBUMIT

 
Where at

Current location: Kokemaki/Oulu, FINLAND
Next destination: Brazil?




laskuri